Selvällä suomen kielellä

Jaakko Kulta pääsi tutustumaan pikkukyyttöihin ensimmäistä kertaa.

 Navetalla on harjoitettu ihan urakalla tieteellisiä kokeita: miten paljon nautaeläin ymmärtää puhetta ja eleitä. Olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, mitä kaikkea nämä "tyhmät saappaat" (lehmienhän on sanottu olevan tyhmiä) oikein oppisivatkaan.

Varsinkin kyytöt ovat älykkäitä ja nokkelia. Viime kesänä ne karkasivat laitumeltaan useita kertoja ja keinot vain kehittyivät mitä pidemmälle syksyä päästiin. Pihatossakin ne käyvät putkia läpi ja kokeilevat, josko jonkun saisi työnnettyä toisen putken sisään.

Pari kolme päiviää sitten isäntä houkutteli Jaakko Kullan pikkukyyttöjen osastolle; puheli aikansa ja ehdotti, josko se kävisi tutustumassa tuleviin morsiamiinsa. No, sinnehän se sitten asteli, kun portti avattiin. Ja voi miten polleata poikaa se olikaan! Kävi ensin haistelemassa kandidaatit ja meni sitten seisomaan heinien päälle röyhistelemään rintaansa. Jasmin ressukka (Jaakon ykköstyttö ydinkarjan puolella) jäi surumielin ja mustasukkaisena seuraamaan Jaakkoa ja meni sitten seisomaan aidan vierustalle.

Jasmin kurkkii vasemmalla. Tule Jaakko takaisin meidän puolellemme.

Ikävä Jaakkoa, tuumasi Jasmin.

Jaakko Kulta tosiaankin jäi tutustumaan pikkukyyttöihin, mutta jo seuraavana aamuna se oli portilla odottamassa. Hommia siellä ei vielä ollut eli kukaan ei ollut kiimassa, joten mitäpä siellä aikaansa kuluttamaan. Ei tarvinnut kuin avata portti, niin toinen palasi takaisin omalle puolelleen.

Jaakko Kultahan lähtee nyt kesällä pikkukyyttöjen kanssa Naapurinvaaralle perinnemaisemointitöihin. Pikkukyytöt, joita on kymmenen, ovat onneksi reipastuneet kovasti viime kuukausina. Erityisesti sen jälkeen, kun sinne tuli neljä uutta tulokasta toiselta tilalta.

Mammat tulevat poikiensa tykö.

Sonnipojat Kippari ja Kalle erotettiin emistään viikko sitten. Ne pääsivät samaan karsinaan sydänpyllykkämme alias Kalevalan kanssa. Kyyttösonnilla on ikää tuplasti enemmän, mutta koossa se häviää jo näille viisikuisille sonnipojille.

Emät huusivat poikiensa perään vielä viikko sitten niin kovasti, että meinasin hakea peltorit korville. Kiitos Ritvalle vinkistä: päästimme emät käymään vasikoidensa luona tissittelemässä. Tarkoitus kyllä oli päästää vasikat pihaton puolelle (en tiedä miksi), mutta nepä säntäsivät vasikkakarsinaan suoraan, kun reitti oli selvillä. Ja hyvä niin - vasikoita olisi ollut hankala saada takaisin karsinaansa pihaton puolelta. 

Emot ovat nyt käyneet kerran päivässä imettämässä poikansa. Yleensä ne seisovat väärällä puolella pihattoa huutamassa. Kun niille on sanonut selvällä suomen kielellä, että kiertäkää toiselle puolelle, niin eipä ole mennyt aikaakaan, kun ne ovat seistä töröttäneet oikealla portilla. Näin on käynyt monta kertaa. Ja kun homma on hoidettu ja läheisyyttä annettu, niin emät ovat valmiita tulemaan pois.

Toissapäivänä molemmat mammat, sekä Yrtti että Alma, kävivät pukkaamassa minua, kun siivoilin parsia. Jotenkin koin, että ne tykkäsivät systeemistä ja hyväksyivät paikan, missä pojat ovat. Ensimmäisellä kerrallahan ne tarkistivat joka nurkan.

Emot saavat käydä imettämässä vielä tovin, mutta eivätköhän nekin kohta umpeen mene. Imettäminen on myös syönyt emojen elopainoa, joten mammat laitetaan seuraavaksi lihotuskuurille.

Pojat tissukalla. Kohta pitää jo mennä polvilleen, jotta saa kiinni vetimestä.

Kalevala otti mittaa Almasta, mutta valitettavasti hävisi matsin.