Rentouttava televisioilta eläinten kanssa

Kukkuu. Mekin tahdomme katsoa telkkaria. Jaakko Kulta etualalla.

Se on juurikin niin, että kun lähdet lomalle tai vaikkapa asettaudut oikein mukavasti aloillesi katsomaan The Voice of Finlandin finaalia, niin silloin tapahtuu. Puolet navettajengistä pötälsi olohuoneen ikkunan ohitse, kun ohjelman alkutunnari soi. Olivat suoraa päätä menossa taas sinne mansikkamaalle. Mutta eivätpäs päässeetkään - kiitos sen juuri laitetun verkkoaidan!

Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä koiran kanssa ajamaan sankareita takaisin kotikoloonsa. Puolella karjasta oli säilynyt järki päässä ja ne olivat siellä, missä pitikin, mutta sitten tämä muu porukka. Viimeisillään raskaana olevatkin kirmasivat pihalla tehden rodeohyppyjä - anna mun kaikki kestää.

Mutta, koira näytti taas taitonsa ja sai ajettua karjan suht nopeasti sisälle navettaan. Isäntä laittoi sulun oviaukolle, joten siellä saivat miettiä tekosiaan. Kävin pihatossa torumassa töllöilijöitä ja kyllähän nuo päät painuivat häpeästä alas. Eilen ruokapöydälle ajettua herkkua oli tarjolla mielin määrin, mutta silti piti lähteä karkuteille.

No, pääsimme kuin pääsimmekin itse televisio-ohjelman pariin, mutta sitten draamaqueenimme Harmi murhasi katseellaan ikkunalaudalla. En saanut napattua pahimpia kulmien alta tuijotuksia kuvaan. Ruokaa, lämpöä ja suojaa löytyy kyllä navetaltakin, mutta tämä rouva tahtoisi välttämättä sisälle taloon ja nukkumaan 12 tunnin unia poikien kerrossängyn yläpedille. Se käy aika ajoin osoittamassa mieltään ikkunalaudalla ja kuistilla.

Kaikesta tästä härdellistä (mainitsinko vielä Nelliä, joka käveli pitkin poikin olohuonetta ja jahtasi näkymättömiä saaliitaan) huolimatta saimme katsottua finaalin loppuun asti - kiitos tallentavan digiboxin.

Harmi tuijottaa.