Sitkeä sissi

Turvassa kotona, omalla lempiviltillä.

Tämä meidän pienin kisulimme on varmasti maailman sitkein ja kovaonnisin. Viime kesänä se matkasi auton moottoritilassa 30 kilometriä, myöhemmin kesällä koira puraisi sitä niskasta.

Palatessamme viime perjantaina kotiin Saksasta tuli soitto, että Nelli on varmastikin kuollut. Talonmiehemme oli avannut kotimme oven ja siinä samassa oli kissa karannut ulos. Se ei oikein pärjää yksin ulkona - näkökyky ei ole täydellinen ja muutenkin kisunen on hieman erilainen kuin muut. Sisällä se yrittää saalistaa näkymättömiä asioita ja loikkii pupuhyppyjä pitkin lattioita; sitten se vaanii nurkkien takana ja hyökkäilee kohti jotain, mitä sitten näkeekään. Joskus kohteena on ihan oikea pallo, mutta saalistushyppy menee ohi ainakin 30 senttiä. Lisäksi se pelkää sohvaa korkeampia paikkoja. Valveillaoloaikanaan se kävelee huoneesta toiseen. Kävelyvauhdista voi päätellä onko sillä nälkä.

 Mutta, kun kissa oli livahtanut ovesta ulos, niin siinä oli ilmeisesti talonmies harmitellut asiaa sellaisella äänenpainolla, jotta vanhin paimenkoiramme Timmy oli taas katsonut oikeudekseen mennä ja komentaa kissaa. Koira oli kuulemma puraissut aika pahasti. Nelli oli kuitenkin hävinnyt näkyvistä. Suututtaa tuo koiran käytös. Itse osaamme jo toimia niin, ettemme komenna kissaa sen kuullen. Mutta ihmettelen suuresti, jos tuo kissa saa elää edes parivuotiaaksi.

Kotiin saavuimme surullisin fiiliksin. Isäntä aikoi lähteä heti ensitöikseen etsimään kissaa. Emme kuitenkaan ehtineet kuin tulla ulos autostamme ja sanoa toisillemme jotain, niin jostain kuului "mauuuu". Tuli karmiva olo, että kisuli kituu kuistin alla. Sitten tuttu maukaisu kuului uudestaan ja tuttu karvapallo ilmestyi talon katolta räystäiden alta esiin. Se oli maailman ihanin näky sillä hetkellä! Sitten se lähti kiertämään talon katon reunoja pitkin ja maukui sen minkä jaksoi. Isäntä kävi noutamassa ressukan katolta alas, ja veimme sen sisällä toipumaan. Pahoja puremajälkiä ei näkynyt, mutta kissa oli selvästi peloissaan ja järkyttynyt. Ruoka sille maistui heti, mutta uni ei tullut vasta kuin rauhoittelun ja paijaamisen jälkeen.

Minä olen sairastanut nyt pari kolme päivää vuosisadan flunssaa ja yhdessä olemme Nellin kanssa pötköttäneet milloin sohvalla ja milloin sängyssä. En ole varmaankaan 15 vuoteen ollut tällaisessa räkätaudissa, mutta onneksi tämä menee sairastamalla ohi. Ja Nellikin näyttää jälleen kerran toipuvan.