perjantai 7. maaliskuuta 2014

Perjantai-illan pöljäilyjä navetalla

Kumpi voittaa taistelun? Kalevala vai minä?
No sonnipoikahan sen matsin voitti. Ei kuitenkaan selättänyt.
Olipas hyväntuulinen iltanavetta tänään. Elukat olivat niin rauhallisella tuulella, että pihatossa vallitsi suorastaan zenmäinen tunnelma. Eläinten kanssa pätee sanonta "sitä saa mitä tilaa". Jos kohtelet eläimiä hyvin, ne toimivat samoin ihmistä kohtaan. 

Pikkuhiljaa minulle ja eläimille on alkanut muodostua hoitaja-suhde - eläimet tietävät, että minäkin osaan hoitaa heitä. Mikäs päivä se nyt olikaan, kun minä tein iltanavetan ihan itsekseni, kun isännällä oli jotain menoa. Tai no, oli minulla Timmy apulaisena. Koira on oikeasti mainio apulainen. Jos jonkun elukan kanssa on ongelmia, niin ei tarvitse kuin kutsua koira paikalle, niin se murisee tai tokkasee sorkasta. Leppoisaa väkeä navetalla on; ainoastaan Jaakko Kulta on pari kertaa lähennellyt voimakkaammin.

Pikkuinen Kaisa-vasikka veti viikkoja sitten herneet nenään, kun laitoimme sille korvamerkit. Ei tykännyt moisesta toimenpiteestä yhtään. Ja oli muuten vasikoista se kaikkein voimakkain herefordtaustansa ansiosta. Oli isännällä työ pitää tyttö paikoillaan, kun minä iskin merkkejä korviin. Vasta nyt se on alkanut leppyä. Enää ei juokse karkuun meidät nähdessään. Tänään se jopa tuli isännän juttusille äitinsä kanssa. Kamalan varovasti mutta niin uteliaana.

Kaisa-vasikka tuli juttusille äitinsä kanssa.
Kyytöillä on tapana hieroa pääkakkulaansa meitä vasten. Etenkin Julia on ottanut tämän tavan ihan harrastuksekseen. Tänäänkin se seurasi minua parrelta toiselle ja halusi välttämättä ängetä viereen kyhnyttämään. Kyytöillä on keskellä päätä kyhmy - ne ovat vähän kuin yksisarvisia! Siinä pitää oikeasti olla varovainen, etteivät omat kädet jää parsiputkien ja kyytön pään väliin. Tai ettei eläin puske polvilumpioita sijoiltaan. Näillä eläimillä on valtavat voimat - jos on tarpeen, ne menevät läpi harmaan kiven.

Vielä minulla ei ole sellaista luottamusta kuin isännällä, joka asettui työpäivän päätteksi pötkölleen puhtaille lakanoille parrelle. Siihen olisi kuulemma voinut nukahtaa.

Julia antaa hierontaa. 
Mene siitä kuvaamasta, tahdon olla rauhassa, tuumaa Janika.
Toistaiseksi nuorin vasikkamme. Karoliina alias Tuppurainen.
Kalle-sonni kävi ensin ottamassa iltamaidot tissillä ja asettui sitten parrelle iltapesulle.

Päivät työt on tehty. Kroooooh.


4 kommenttia:

  1. Siellähän on oikein leppoisa tunnelma navetassa ja isäntä on todella rohkea kun uskaltaa työn ääreen nukahtaa :D
    Hyvää Naistenpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää naistenpäivää sinnekin!
      Tuossa oli kuule parhaimmillaan viisi kyyttöä ympärillä ihmettelemässä ja nuuhkimassa, että mites tässä nyt näin kävi :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :) Annoin toisen voittaa, jotta sille tuli hyvä mieli... heh. Tiukassa tilanteessa voi toki ottaa salaisen aseen käyttöön: ryhtyä hieromaan karvaista harjaa pitkin, jolloin toisen pää valahtaa automaattisesti maahan, eikä nahuaminen ole enää ykkösasia.

      Poista