Toisen romu, minun aarteeni

"Äitiliini-astiastoni".

Arvostan suuresti kaikkea vanhaa. Olipa se sitten rakennus, paikka, esine, asia, valokuva tai tarina - ihmisestä puhumattakaan. En tiedä, mistä tämä viehtymys juontaa juurensa.

Vuosien mittaan asioihin kertyy tietynlaista energiaa, henkeä. Energioita voi myös puhdistaa. Yksinkertainen keino on siivoaminen ja tavaroiden järjestäminen. Muutoksen huomaa heti. Olo on paljon mukavampi touhuamisen jälkeen. Mitä vähemmän on tavaraa ympärillä, sitä kevyempi on olo. Sitä kohti mennään isännän kanssa koko ajan!

Tavaroihin, joilla ei tee mitään ja varsinkaan niihin, joista ei edes tykkää, kertyy negatiivista energiaa. Joskus tulee suorastaan pakottava tarve tyhjentää kaappeja ja varastoja tai jopa remontoida.

Me olemme puolentoista vuoden ajan touhunneet enemmän ja vähemmän tuvan puolella. Remontti alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Keittiö on kasattu pala palalta. Materiaaleja on löydetty edullisesti uutena sekä käytettynä, suurin osa työvaiheista on tehty itse. Isäntä tekee vielä viimeisiä sähkötöitä. Lisäksi palomuuri odottaa laattoja ja maalia päälleen. 

Olen kerännyt 15 vuoden aikana kirpputoreilta kaikenlaisia sydän- ja pilkkukuvioisia tavaroita. Nyt ne pääsevät oikeuksiinsa; niitä on ilo katsella ja ennen kaikkea käyttää. Muuten, Joensuu on varsinainen kirpputori-ihmisen paratiisi. Sieltä löytyy jättimäisiä kirpputorihalleja sekä pienempiä aarreaittoja. SPR:n Kontti on tavaratalo, jossa tavarat on laitettu esille osastoittain ja jopa väreittäin.

Nettikirppareilta tekee myös löytöjä. Muutama viikko sitten haimme Naapurinvaaralta leipäorren. Nyt se on omalla paikallaan uunin päällä. Joensuusta on tuotu mukanamme tuvan pariovet, Laihialta haettu haitariovet...

Leipäorsi.