Oppia ja intoa seminaarista

Ohjelmaa.

Olimme viime viikolla pari päivää Kuusamossa seminaarissa. Osallistujia oli kuudesta eri maakunnasta. Mitä kylille kuuluu? Minkälaisia toiveita ja tarpeita kyläläisillä on? Mitä yhteistyötä voitaisiin tehdä yli maakuntien rajojen? Miten kylien ja maakuntien välistä viestintää parannetaan, jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä joka kerta uudestaan. Muun muassa noita asioita käsiteltiin sekä luennoimalla, keskustelemalla että ryhmätöillä.

Itse olen taajaman kasvatti. Asumiskokemusta minulla on myös kaupungeista sekä aivan korvesta, Nuuksiosta. Maaseudulla elän nyt ensimmäistä kertaa. Maalikylälle, Sotkamoon, on matkaa parikymmentä kilometriä, lähin kaupunki, Kajaani, sijaitsee 65 kilometrin päässä.

Seminaariväen kanssa keskustellessa tuli esille muutama erityisen mielenkiintoinen väittämä, joita viljellään edelleen. Miten maaseudusta saa vetovoimaisemman? Miten nuoret saadaan pysymään kotiseudullaan? Miten maaseudulle saadaan työpaikkoja? Tulimme joidenkin kanssa siihen lopputulokseen, että näihin asioihin ei kerta kaikkiaan kannata käyttää energiaa yhtään, ainakaan tällä hetkellä.

Eräs vanhempi herrasmies totesi tuohon vetovoimaisuuteen liittyen: keskitytään mieluummin pitämään huoli nykyisistä kyläläisistä - ja jos joku tahtoo muuttaa kylälle niin tervetuloa. Se on ihan totta, että maaseudulle muutetaan yleensä silloin, kun halutaan rauhaa ja yksityisyyttä; sitä ettei naapureita ole näköpiirissä.

Ryhmätöiden purkamista.

Sitten on tuo nuorten jääminen kylälle. Käykää hyvät ihmiset kernaasti muualla asumassa ja tulkaa sitten takaisin. Jos lapsille ja nuorille annetaan kotona kasvatus, että maalla asumista ei tarvitse hävetä, niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kenties nuoret sitten joskus muuttavat takaisin, tai levittävät ilosanomaa muille.

No, pitääkö siihen omalle kylälle saada työpaikkoja? Ei tarvitse. Mutta jos niitä tulee, niin se on ihan mahtavaa. Nykyisin ihmiset ovat valmiita käymään töissä taajamissa ja kaupungeissa. Lappilainen nainen totesi, että hän käy aivan mielellään muualla töissä; mutta asua hän tahtoo maalla. Myös tietoliikenneyhteydet ovat tänä päivänä huippuluokkaa - eivät tosin kaikkialla. Tekniikka tarjoaa joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet sekä arkeen että työntekoon maalla.

Keskittymistä.

Noista aiheista voisi keskustella enemmänkin. Ainakin meillä keskustelu jatkuu täällä kotona. Ja sen huomasimme jälleen kerran, että jo parin päivän poissaolo kotoa antoi uutta virtaa, uusia ajatuksia ja intoa. Tuohon tuumasin isännälle, että kannattaa ehdottomasti tavata muita ihmisiä - mutta ei muita maanviljelijöitä. Nyt ei tarvinnut voivotella maanviljelijöiden asioita - sen sijaan voivottelimme kylien asioita... 

Meidän kylällämme Tipasojalla toimii sekä kyläyhdistys että osuuskunta Hopeahiisi. Tätä kuviota on tarkoitus lähteä nyt toden teolla kehittämään ja hyödyntämään. Perinteisen kylätoiminnan ohelle ollaan valtakunnallisestikin tuomassa liiketoimintaa, jonka tarkoituksena ei ole suinkaan köyhdyttää kylää vaan päinvastoin. Tästä toiminnasta kerron lisää hieman myöhemmin.