Viskurilla omat apilansiemenet talteen

Yli sata vuotta vanha viskuri.

No nyt on taas isäntä niin elementissään että. Mies tuli tänäänkin silmät loistaen ja kämmenet supullaan luokseni ja sanoi, että arvaa kulta mitä täällä on. Luulin, että siellä on vähintäänkin hämähäkki tai vielä pahempaa, sammakko, mutta siellä olikin siemeniä. Erilaisia siemeniä! Oli keltaista, ruskeaa, punaista, pientä, suurta, suipulaista, kämmekkää, himmekkää, hömmekkää ja mitä lie.

Laari, joka oli jo kuvan ottamisen hetkellä tyhjillään.

Muutama päivä sitten mies puuhasi apilansiementen parissa. Paras ja sopivan harvaan kasvanut apilikko puitiin viime syksynä ja siemen kuivattiin laarissa. Laarissa on tiheä verkkopohja, jonka läpi ilmaa puhalletaan alhaalta ylöspäin. Nyt se siemen sitten hangattiin siementupesta hankaimella.

Hankaamisen jälkeen massa on yhtä pölyä. Tämä massa puhdistetaan lopulta viskurilla eli vanhanaikaisella lajittelijalla. Viskurin alaosasta tulee ulos apilansiementä ja sivusta isompi siemen, joka otettiin talteen. Isommat siemenet ovat ketokasvien siemeniä. Ne kylvettiin tänään laitumille.

Apilansiemenen talteenottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Kilo apilansiementä maksaa kaupassa 13 euroa. Lisäksi tällä tavalla apilan saa sopeutettua näihin kasvuolosuhteisiin; siitä tulee kannaltaan kestävää. Näin sanoi maajussini.

Viskuriin laitetaan päältäpäin hangattua tavaraa.
Viskuri toimi alun perin käsin veivaamalla, mutta joku on virittänyt siihen
sähkömoottorin arviolta 60-luvulla.

Tavaraa lentää viskurista ulos.

Apilansiementä.