tiistai 21. toukokuuta 2013

Leskenlehdestä kasvaa voikukka

Olen maailman huonoin tunnistamaan kasveja ja lintuja ja eläimiä ylipäätään. Kauris vai peura? Varis vai harakka? Mehiläinen vai kimalainen? Ruis, ohra, vehnä vai kaura? Muistan, kun tätini tuumasi muutama vuosi sitten silmät kirkkaina, että eikös leskenlehdestä kasva isona voikukka. Lähes tätä luokkaa on minunkin tietämykseni biologian alalta.

Siksi on hämmentävää elää maalla, missä jokainen tuntee pienimmätkin sittisontiaiset ja niiden pariutumiskäyttäytymiset. Isäntä osaa kertoa huomisen sään taivaalle katsomalla. Ruokohelppiäkin hän sai ostettua muutaman paalin kaveriltaan. Siis mitä?! Minä olisin arvannut ruokohelpin olevan jonkun lannoitteen.

Naapurin isäntä kysyi viime viikolla, olemmeko jo nähneet pääskysiä. En viitsinyt sanoa, että ei mitään hajua, vaikka olisin nähnytkin. Samassa pääskynen lensi ylitsemme kuin tilauksesta, tässä minä olen. Sen pyrstö oli aika terävän näköinen, joten ehkä tunnistan sen jatkossa siitä. Nyt pääskyset tekevät pesiään navetalle. Ne lentävät kuin suihkukoneet ovista ulos ja sisälle.

Isännän täti antoi pari kukantainta istutettavaksi. En tosiaankaan enää muista, mitä ne olivat. Keltainen kukka on vielä nupullaan, mutta näyttää ihan siltä, että siitä voisi testata rakastaa-ei rakasta. Todennäköisesti pitää ottaa käytöstä poistetun sälekaihtimen säleet taas hyötykäyttöön ja kirjoittaa aina kukan nimi siihen ja tökätä se kukan tyveen.

Eilen ajoin kylältä takaisin maalle ja tiellä köpötti lintu. Kirjava isohko lintu. Hidastin, jotta se pääsi ylittämään tien. Tuli ihan sellainen tunne, että nyt pitäisi sanoa takapenkillä istuvalle pojalleni, että "hei, tuossa menee -------!". Mutta mikä siinä meni? Yhyy, ei mitään hajua. Fasaani kenties...

6 kommenttia:

  1. Vihdoinkin joku jolla on kokemuksia jakaa tästä! Asuin itse maalla reilut viisi vuotta enkä silti oppinut juuri mitään lajeja. Koiraroduthan heitän aina kuin apteekin hyllyltä, mutta nehän on aika selkeitä.. Sen sijaan juuri linnut ja kasvit ovat tuhottoman vaikeita muistaa, kun ne kaikki näyttävät melko samalta. Huhhuh, kivi putosi sydämeltä etten ole ainut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Et ole ainoa, enkä minäkään ole näköjään ainut! Kiitos sinulle siitä.
      Äsken taas isäntä tuumasi mansikkapellolla kökkiessämme, että tuolla menee taivaanvuohi. Häh..?

      Poista
  2. Kyllä sinä vielä opit kun sulla on hyvä opettaja :D
    Onhan kyytötkin sulle nyt jo ihan tuttuja ja se paritus....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paineita. Hyvin elämässä pärjää ilman, että tunnistaisi kaikki elolliset. Mutta kyllä tässä väkisinkin jotain oppii!
      Kyytöillä on kyllä ollu niin hauskat kujeet. Jasmin oli eilen aivan älyttömän hellyydenkipeä. Kulki vieressä ja vaati rapsutteluja koko ajan. Jaada puolestaan antoi minulle pitkän jalkahieronnan. Ilmeisesti miun reittä ja pohjetta vasten oli parempi hieroa otsaansa kuin kovaa putkea vasten :D

      Poista
    2. Tulet huomaamaan että sulle käy kuin mulle,kyytöt valloittaa koko sydämen ja lapintytöt vielä lisää.
      Rapsuta tyttöjä munkin puolesta ja Jasmin ,ikävä mokomaa.
      Vaikka onhan meillä uusi, Kirsikka,hellyyden vaatija mutta sekin lähtee pian Kouvolaan.

      Poista
    3. No, tulette käymään joku kerta, kuten sovittiin, niin pääset rapsuttamaan kaikkia :) Se on hassua, miltä tuollaisen ison eläimen osoittama kiintymys tuntuu ja miten se sen tykkäämisensä osoittaa.
      Jaakko Kultakin on jo käyny antamassa pari pusua. Oon leperrelly sille sen ihanista silmistä ja pitkistä ripsistä. Tuli sitten näyttämään niitä oikein läheltä :D Toisen kerran kävi tuhisemassa muutaman sentin päässä ja perääntyi. Pari päivää sitten uskaltautui sitten nuolaisemaan poskeani - ja pomppasi heti pari metriä taaksepäin. Mutta toinen oli niin tyytyväinen itseensä, kun rohkeni tutustua. Ihana Jaakko.

      Poista