Mehut pois pikku ninjoilta

Kuopus tuumasi eilen jo ennen päiväunille menoa, että sinä äiti kuitenkin taas huijaat. Olin nimittäin tuttuun tapaan houkutellut poikia unille sanomalla, että levätään vain hetki, ei meidän edes tarvitse nukkua. Kuopus tajusi, että "me nukutaan kuitenkin pitkät unet, etkä sinä äiti herätä meitä ajoissa". Isäntä totesi, että hän ottaa 10 minuutin tirsat ja lähtee sitten poikien kanssa ulos, että minä saan nukkua reissuväsymystäni pois.

Niinhän siinä sitten kävi, että koko sakki koisi kahdesta kuuteen. Suomen jääkiekkopelistä ehdimme katsoa loput 15 minuuttia - missä ajassa tosin näimme neljä maalia! Isännän tultua navetalta ryhdyin leipomaan kakkupohjaa tälle päivälle. Samalla tuli tietysti nälkä kaikille. Onneksi appiukko oli tuonut aamulla valmiiksi fileoituja kaloja, jotka sitten paistoimme.

Kello oli tässä vaiheessa jo kahdeksan ja sankareissa oli virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Kakkupohjan leipominen vaihtui kolmeen kääretorttupohjaan, jotka silpaisin valmiiksi vajaassa puolessa tunnissa. Miesväki oli jo ehtinyt ulos. Itse ajattelin, että ei tässä vaiheessa päivää voi enää mennä ulos lasten kanssa, mutta miksi ei voisi?! Voi tätä kaavoihin kangistumista.

Pojat juoksivat koirien kanssa ulkona, mutta koska energiaa riitti, otettiin astetta järeämpi suunnitelma käyttöön. Porukka autoon kera keskimmäisen koiran ja suunta muutaman kilometrin päähän pellolle. Sieltä piti merkata kivet, jotta niitä osaa varoa kesällä koneiden kanssa.

Kivet merkattiin aurauskepeillä.

Kolmen tyttären isänä mieheni on ihmetellyt poikien leikkejä. Niissä kun riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja taistelut saadaan pystyyn missä ja milloin vaan. Eikä mennyt aikaakaan, kun kuopus huitoi pellolla kuin viikatemies konsanaan. Velipoika tuli mukaan juoneen ja pian pellolla viuhtoi kaksi ninjaa. Toinen oli Kai ja toinen Jay. Minäkin sain osani iskuista ja aurauskeppi pasahti suoraan sääriluuhuni... Äiti, sinä olit edessä, totesi nuorimmainen. 

Miekka heilui ja vastustajat (kuivuneet heinät)
saivat iskuja osakseen.

Totesin isännälle, että hänellä on mielenkiintoisia tapoja ottaa mehut pois lapsista. Pelto sijaitsee rinteessä, joten siellä kulkiessa puuskutti itse kukin. Kello läheni jo puoltakymmentä, kun kaikki kepit oli saatu iskettyä maahan. Näimme saderintaman lähestyvän, ja ehdimmekin sopivasti autoon sadepisaroiden alta.

Sade lähestyi.

Autossa isäntä tuumasi, että käydäänpäs katsomassa vielä yksi vesiputous. Tienvarressa sanoin, että putoukselle johtava kinttupolku näyttää kyllä sen verran löllöltä, että jospa ei mennä. No, sinne piti sitten kuitenkin mennä. Auto upposi liejuun, eikä sitä saatu omin neuvoin pois. Isäntä äkkäsi lähellä asuvan tuttavansa, joka tulikin apuun traktoreineen.

Kiitos avuliaalle ihmiselle.

Kotiin päästyämme huomasin, että koira oli oksentanut autoon kunnon lastin. Mutta siivouksella siitäkin selvittiin. Ja kivet tuli merkattua, ja äitienpäiväkakku täytettyä iltapalan yhteydessä! Yöunille päästiin yhdentoista maissa, joten valtakunnassa oli kuin olikin kaikki hyvin.

Kohta kuorrutetaan kakku ja sankarit saavat koristella sen karkeilla. Joko kakku kuorruttuu karkeilla tai sitten namut päätyvät ennen aikojaan parempiin suihin.