Elämäni (sonni)rakkaus!

Kukkuu, minä täällä.

Kyytöt lähtevät parinkymmenen kilometrin päähän laitumelle reilun viikon päästä, mutta onneksi Jaakko Kulta jää vielä muutamaksi viikoksi tilalle; pääsee sitten heinäkuun tietämillä tyttöjen sekaan. Kyyttötyttöjä tulee ikävä, kun ei enää nähdä päivittäin. Jaakko Kulta saa entistä enemmän hellyyttä osakseen. Onneksi kukaan ei ole kuulemassa, kun lässytän tälle ihanuudelle...

Jaakko Kulta on nyt saanut olla lemmenpesässä yksikseen. On isommat tilat ja toinen pääsee kurkkimaan ulos portin raoista. Tuntuu viihtyvän paremmin kuin hyvin.

Nuuh raitista ilmaa.

Eilen illalla sonnipoika intoutui leikkisäksi. Aina kun laitoin käteni sen lähelle, se tuli ja tuuppasi otsallaan kättäni ylemmäksi sen kymmenen kertaa. Sitten se pompahti taaksepäin ja odotti, että laitan käteni uudestaan tuupittavaksi.

Koirat tuntuvat myös kiinnostavan kovasti. Säikähtää vielä kovin koiran haukuntaa. Vielä on matkaa siihen, että tästä sonnista tulisi jotenkin pelottava. Eikä taida koskaan tullakaan. Mutta kunhan ei liikaa kesyynny.

Hommansa se taitaa joka tapauksessa osata hoitaa. Kukaan kolmesta sen astumasta hiehosta ei tullut uudestaan kiimaan! Eli jos kaikki menee oppikirjan mukaan, syntyvät ensimmäiset kyyttövauvat helmikuussa.