Tilaa uusille asukkaille

Navetalle tehtiin tilaa kyytöille, jotka saapuvat todennäköisesti maaliskuun loppuun mennessä. Hiehoja siirrettiin toiseen aitaukseen, ja muutenkin navetalta on lähtenyt mansikkeja joko teuraaksi tai uusiin koteihin.

Matot otettiin pois parsien päältä. Uutta hiekkaa levitettiin "monttuihin" ja matot laitettiin takaisin paikoilleen. Isäntä ruuvasi reikiä ja minä laitoin naula------t paikoilleen. Painoin sanan mieleeni mutta unohtui. Joka tapauksessa sellainen valkoinen muovitötterö piti työntää ensin reikään ja sitten hakata vasaralla naula (ruuvi?!?) mattojen läpi sinne tötteröön.

Pitkät kynnet ja paska eivät sovi yhteen.

Navetalla on muutenkin ihana tunnelma. Kevätaurinko paistaa ikkunoista sisään, ja linnut visertävät katonrajassa. Lintuja on valtavasti - ne asuvat siellä ympäri vuoden. Harmi, että navetan ilmankosteus on laskenut sen jälkeen, kun lypsäminen lopetettiin. Lypsyasemalla läträttiin sen verran paljon veden kanssa. Toivottavasti ilma ei mene tuon kuivemmaksi, köh köh.

------------------------

Poikanikin uskaltautuivat tässä muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa navetalle. Ovat aiemmin käyneet eteisessä; 4 vuotias tuumasi, että "uuh haisee ällöttävälle nuo lehmien tissit". Se siitä sitten. No, nyt sain houkuteltua heidät ihan pihaton puolelle. Ja viihtyivät lopulta niin hyvin, etteivät olisi halunneet pois. Näkemistä ja ihmeteltävää oli sen verran paljon.

Yhdessä karsinassa makasi kuollut Kalle-vasikkamme. Isäntä ei ollut vielä ehtinyt siirtää sitä pois. Pojat kyselivät, että mitä se tekee. Minä söpersin jotain että se taitaa pötkötellä. Kun se ei vähään aikaan liikahtanut minnekään, totesi 4-vuotiaani, että se taitaa olla kuollut ja lähti pois. Aivan. Taas tajusin, että olisihan sen totuuden voinut heti sanoa.

------------------------

Isäntä on opetellut uutta arkea. Lypsäminen loppui, joten työtunteja on teoriassa pudonnut pois päivästä. Aamunavetalla menee noin tunti aiemman 3-4 tunnin sijaan ja iltanavetallakaan ei tarvitse kuin käydä - ellei nyt satu olemaan poikimisia tms. poikkeavaa. Rehuakaan ei mene niin paljon, joten sitä tarvitse hakea kuin kerran viikossa. Myös paperihommat ovat vähentyneet jo nyt.

Kun on tehnyt 20 vuoden ajan 12-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa, ei uudenlainen arki astu kehiin ihan noin vain. Vapaa-ajan antaminen itselleen ja levähtäminen tuntuu syylliseltä. Olen yrittänyt markkinoida ajatusta työpäivän lopettamisesta iltaneljältä tai -viideltä. Mies aikoo kuulemma yrittää.

Vaikka lypsäminen loppui, tekemistä riittää. Jos ei muuta, niin kaikenlaista kunnostamista on. Ja suunnittelemista. Mutta elämä on muutakin kuin työtekoa. Lenkkeilyharrastus aloitettiin tällä viikolla ja paritanssejakin on tarkoitus ryhtyä veivaamaan. Itse olen tanssinut enemmän, mutta onneksi isäntäkin on lajista kiinnostunut, jes!

Kylällä käymässä.