torstai 12. syyskuuta 2013

Irrallaan oleva "Histamiini" ihmetytti

Katselin kesällä Vain Elämää -jaksoja, jotka tulivat uusintana. Yhdessä jaksossa vietettiin Katri Helenan päivää. Hän vei porukan pötköttämään jonnekin vintille. Kaikille oli makuupussit, jonne tuli sujahtaa. Sitten lähdettiin mielikuvamatkalle musiikin siivittämänä.

Kun oli aika mennä makuupussiin, yksi ryhmän jäsenistä, Cheek, katsoi huuli pyöreänä muuta porukkaa. Hänen ilmeensä kertoi kaiken: ette voi olla tosissanne. Sitten hän sanoikin, että ette kai te oikeasti mene käytettyihin makuupusseihin makaamaan. Hetki oli hänelle selvästi herääminen. Kaavat on tehty rikottaviksi. Cheek ei muistaakseni kuitenkaan mennyt pussiin, vaan makasi sen päällä. Yritys hyvä kymmenen!

Minä sain tänään itseni kiinni hölmistelystä. Menimme hakemaan kahta ylämaankarjalaista ja pihalle saavuttuamme navetasta köpsytteli tervehtimään poni. Poni! Miten poni voi olla tuolla tavalla irti?! Siinä se kuitenkin kulki pihalla perässäni ja pukkasi välillä kättäni että terve vaan.

Niin, miksi poni ei voisi olla irrallaan, jos se kerta pysyy pihalla. Oli vain jotenkin koomista, kun koirien kanssa pihalla oli poni. Ilmeisesti se leikkii lastenkin kanssa, kun pihalla oli lasten leluja ja leikkipaikkoja.

Hevosvoimia.

Asioita voi todellakin tehdä toisin kuin mitä itse tekisi tai ajattelisi tekevänsä. Tai mitä ei olisi koskaan ajatellut edes tehtävän. Miten paljon arkipäivästä löytyykään asioita, jotka voisi tehdä toisin ja jopa helpommalla tai paremmalla tavalla?

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Toki EU asettaa tänä päivänä aivan pöllöltä kuulostavia ja käytännössä älyttömiä säännöksiä. Toivottavasti tämä ponin pitäminen irrallaan ei ole direktiivien mukaan kiellettyä. Voisin hyvin kuvitella, että tähänkin olisi keksitty joku sääntö...

Tässä vaiheessa ylämaankarjakaksikko oli vielä kiltisti navetassa.

Mutta, aikeenamme olisi siis hakea kaksi ylämaankarjalaista. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun niiden olisi pitänyt tulla autoon. Reittiin oli kuitenkin jätetty yksi pakomahdollisuus ja sen ne käyttivät hyväkseen. Ja näitä jörriköitä ei oikein pidättele mikään. Olisi ollut ihan turha lähteä hakemaan niitä pois laitumelta.

Omistaja saa siis houkutella ne uudestaan navettaan, mistä haemme ne uudemman kerran. Karja-auton kuljettaja antoi jo pari vinkkiä seuraavaa yritystä ajatellen. 

Toinen tuloillaan olevista tytöistä.

2 kommenttia:

  1. Voi harmi kun haku meni karkureissuksi,jospa se ensi kerralla onnistaa.
    Onhan nämä ylämaannaudat aika villejä ja vapaita tapauksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt riimuttaa ne kiinni karsinasta käsin autoon ja vasta sitten avata karsinan ovet. Odotellaan, milloin omistaja saa ne uudestaan karsinoihinsa.

      Poista