Nellin päivä

Nellin kanssa päiväkahvilla.

Mitä teidän Nellillenne kuuluu? Kiitos kysymästä, kuuluu ihan hyvää. Kisunen on edelleen hengissä. Päivät ovat hyvin rutiininomaisia mutta onnellisia. Normaalia kissaa siitä ei taida koskaan tullakaan, mutta mikä on normaalia ja mikä ei, sitä ei kai kukaan voi määrittää.

 

Nellin päivät sujuvat syöden, kävellen ja nukkuen. Jos on kova nälkä, askel muuttuu nopeaksi. Ruokailun jälkeen tassut töpsöttävät laiskemmin. Mieluisimpia unipaikkoja ovat tuvan nojatuoli sekä kellarin möksä. Kellarin kolossaan se nukkuu yleensä yöt.

 

Kotona Nellillä on edelleen omat reittinsä. Kun se toissakesänä opetteli uudelleen kävelemään, sen harjoitusreitit kulkivat seiniä ja nurkkia pitkin ympäri taloa. Edelleenkin se kiertää huoneesta toiseen, nurkasta toiseen. Sohvalla köllötellessämme sen lempipuuhaa on hyppiä ylitsemme, kävellä selkänojaa pitkin päästä päähän. Päiväunet se saattaa ottaa koisivan isännän mahan päällä.

 

Ulkoileminen onnistuu valvotusti. Valjaat lamaannuttavat Nellin täysin. Se kaatuu kyljelleen, eikä tahdo liikkua minnekään. Kesällä ja syksyllä se juoksenteli mansikka- ja juuresmaalla vakoja ja penkkivälejä pitkin sillä aikaa, kun me olimme korjaamassa satoa talteen.

 

Nellin paras ystävä on Milli-kissa. Milli viihtyy paljon ulkosalla ja navetalla, mutta silloin kun se on sisällä, se saa Nellistä seuraa - tahtoi tai ei. Nelli tykkää leikkiä Millin hännällä sekä hyppiä Millin päälle. Millillä on yllättävän hyvät hermot. Joskus se vain istuu keskellä tuvan lattiaa ja katsoo toverinsa tyhmiltä vaikuttavia touhuja.

 

Sellaista kuuluu meidän Nellillemme.

 

Timmy vahtii edelleen nuorinta perheenjäsentä.
Toppuutella täytyy joka päivä.