Luita lämmittelemässä

Merimaisemaa katselisi vaikka kuinka pitkään. Tämä kuva on otettu hotellin ikkunasta Antalyassa.

 Lomakuukauden osa yksi on takana. Olimme viikon Turkissa. Siellä vietetään parhaillaan talvea, mutta meille suomalaisille sää oli mitä parhain kesäsää. Rannikolla oli lämmintä noin 24 astetta. Suurimman osan ajasta olimme keskellä Turkkia, Kappadokiassa.

 

Tämä maahinen olisi tahtonut jäädä asumaan maan alle.

Ihmiset ovat joskus kauan aikaa sitten asuneet näissä koloissa. Kiveen oli hakattu jopa kirkkoja ja muita tiloja.

Vilkutus kesäasunnon ikkunasta.

Aina, kun kotiin palaa varsinkin useamman päivän yhteisen poissaolon jälkeen, voi vastassa olla mitä tahansa. Isäntä tuumasi, että silloin lypsyaikaan meni aina reissun jälkeen pari viikkoa ennen kuin sai soluttamisen aisoihin. Nyt lomittajan tärkein työ on ruokkia eläimet. Aina saa kuitenkin jännätä, että pysyvätkö sankarit aitojen sisällä vai lähtevätkö ne kylille seikkailemaan. Mutta tämän ja muiden kauhuskenaarioiden pähkäilyyn emme suoneet aikaa minuuttia pidempään reissun aikana. Poissa silmistä, poissa mielestä -ajatus toimi tällä kertaa.

 

Tällä kertaa kotiinpaluu oli mukava. Navetalla oli kaikki niin hyvin kuin vain voi olla. Pihassa koirat hyppäsivät kaulaan, eikä mielenosoitusmökötystä ilmennyt yhtään.

Tällä viikolla isännällä on ohjelmassa muun muassa navetan siivoamista eli paskahommia. Itse keskityn lasten kanssa olemiseen. Lomailu jatkuu myöhemmin tässä kuussa.