Ei mitään lisättävää

Homma alkaa omenoiden murskaamisella.

Isäntä toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hommasi mehupuristimen. Nyt mehua on veivattu pariin otteeseen. Tänä aamuna teimme omenamehua ja toiseen satsiin laitoimme myös mansikkaa. Ja kylläpä on todella maittavaa ja vitamiinipitoista mehua! Eikä siihen tarvinnut lisätä mitään; ei sokeria, ei yhtään mitään!

Omenat piti veivata murskaimen läpi. Mehutiinu vuorattiin kankaalla, minkä jälkeen murska kauhottiin tiinuun. Kaikkiaan omenoita oli 20 kiloa. Kiitos vaan Sarille omenoista! Omasta omenasadosta tein hilloa, joten mehuomput piti hakea muualta.

Tiinu vuorattiin kankaalla.

Murska laitettiin tiinuun.

Pussin suu laitettiin suppuun.

Ja sitten pyöritettiin kammesta ja puristettiin murskaa lyttyyn.

20 kilosta omenoita tuli kaikkiaan hieman yli 10 litraa mehua. Mansikoita ei ollut kuin muutama litra. Täysiä murskatiinullisia tuli kolme. Jokaisen puristussession jälkeen puristettu murska piti tyhjentää pussukasta. Murskakuutiot päätyivät kanojen ruuaksi.

Tiinun seinämät otettiin irti.

Tiivis paketti.

Tämä satsi on menossa kanoille.

Valmiin mehun kuumensimme liedellä 80 asteeseen, jotta mehun säilyvyys paranisi. Sitten liruutimme mehun pulloihin.

Tarkoitus on tehdä erilaisia mehuja. Pakastimessa on viimevuotisia herukoita, jotka päätyvät aivan varmasti puristimeen. Puolukkamehuakin pitää tehdä.

Valmista mehua.

Kuumentaminen tyylikkäästi paistomittaria käyttäen.

Pastöroidun mehun pullottaminen.

Namnamnam.