sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pimeää, hiljaista ja kylmää

Nenu vasten vilttiä ja unta kuuppaan.
 Uskallanpa väittää, että harva kaupunkilainen käsittää, minkälaista on asua maalla talvella. Tai tietäneekö itse asiassa kukaan muu kuin maalla asuva? Itsehän olen omakotitaloalueen kasvatti ja yllätyksiä tämä maalla asuminen on tuonut eteen harva se päivä.
 
Pimeys. Tämä totaalinen säkkipimeys. Lähimmät katuvalot paistavat parinkymmenen kilometrin päässä. Reilun parin vuoden aikana olen jollain tavalla tottunut tähän valottomuuteen. Iltalenkille ei kylläkään huvita lähteä - susienkaan takia. Kaupungeissa, etenkin Helsingissä käydessämme seisahdumme joka kerta kadunkulmiin katselemaan kerrostaloasuntojen ikkunoita. Joka kerta tuumaamme: tuossakin kodissa asuu joku ihminen. Isäntä ei pystyisi missään nimessä asumaan keskellä vilkasta kaupunkia; hän hengittää maaseutua.
 
Eläimistä lähtee lämpöä, mikä näkyy höyrynä. Tässä ollaan menossa iltaunille.
Pakkanen paukkuu nurkissa ja mökkiä on lämmitettävä. Ennen vanhaan olosuhteet ovat olleet vieläkin rankemmat, joten hatunnosto edesmenneille sukupolville selviämisestä täällä Pohjolassa.
 
Navetalla on tehtävä kovalla pakkasella erityisjärjestelyjä, ettei lämpö karkaa. Eläinten kulkuaukkoa ulos tukitaan ja auotaan sään vaihtelujen mukaan. Keskieurooppalaisiin maajusseihin verrattuna täällä Suomessa talviolosuhteet teettävät lisätöitä. Pakkanen rasittaa työkoneita. Paikat särkyvät helposti talvisäällä, joten korjaustöiden tekoon menee aikaa.
  
Pakkaspäivä.
Mansikkamaat lumipeiton alla.
Talomme vastapäätä tien toisella puolella oleva Tipasjoki.
Tänään paistoin sämpylöitä leivinuunissa. Ruisleipää on tehty aiemmin mutta sämpylöitä nyt ensimmäistä kertaa. Jotenkaan en ole osannut hyödyntää leivinuunia leivonnassa. Aivan kuin olisin vasta nyt tajunnut tuonkin mahdollisuuden!
 
Leivinuunissa tehty ruoka on jotenkin pehmeää. Lämpö on pehmeää. Liharuuista tulee tosi mureita. Useampana yönä on lihapata muhinut yön yli uunissa. Pataan on laitettu sipulia, juureksia, käsittelemätöntä merisuolaa ja lihaa.

Hyviä.

4 kommenttia:

  1. Kylmää on ja pimeää mutta navetassanne näkyy olevan leppoisa tunnelma.
    Tilaa on reilisti olla ja elellä.

    Vieläkö sopii lisää? Olisi tuossa vielä seitsemän vasikkaa vapaana.
    En tiedä vielä mitä tekisi mutta päivä kerrallaan.

    Onnea pikku kyytöstä. Ihanan tytön Katinka teki ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navetassa on rauhallinen meno, kunhan on rehua pöydällä :D Eilenkin kävin illalla moikkaamassa, niin kukaan ei sanonut yhtään mitään. Oli kertakaikkisen hiljaista. Köllöttelivät vaan pedeillään ja märehtivät silmät ummessa; elämä on niin ihanaa kun on maha täynnä.

      Pitää kysyä isännältä noista vasikoista. Meille on syntymässä noita omiakin vasikoita niin paljon (luotan Jaakkoon), että tuskin on tilaa.

      Katinkan typy on ihan superkaunis! Innolla odotellaan, milloin yksin "tavan" lehmistämme tekee vasikkansa. Sekin on Jaakon astuma. Jotta minkä näköinen pikkuinen sieltä oikein tulee? Ja minkä värinen?! :)

      Poista
  2. Ompas hieno tipasjoki! Ja ihana pieni kyyttö :)

    http://pienenpienitalo.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mitä tipuja teillä on! Meilläkin on haaveena saada tipuja. Pitääpäs lueskella blogiasi, jos saisin sieltä jotain vinkkejä projektiin.

      Poista