perjantai 2. tammikuuta 2015

Pikkuisia piitejä!



Ihmettelin eilen sitä, miksi yksi uuhista ei tahdo seistä. Ruokintakaukalon äärellekin se meni makuulleen ja yritti siitä käsin kiskoa itselleen ruokaa. Pässi oli aivan villinä ja olisi tahtonut pöksytellä sitä koko ajan. Mutta uuhi ei tahtonut ollenkaan moisia touhuja, vaan meni aina makuulleen, ettei pässi päässyt hyppäämään sen päälle. Jotenkin siitä sitten päättelimme, että meinaisikohan uuhi karitsoida?

Isäntä laittoi muutaman lankun aidaksi ja päästi uuhen sinne yksiöön kaverinsa kanssa. Toinen uuhi tahtoi välttämättä mennä sen seuraksi. Tilanne rauhoittui ja lampaat asettuivat yöpuulle.
 
Tänä aamuna navetalla isäntä huudahti, että täällä on yksi pieni valkoinen karitsa! Minäkin menin oitis katsomaan ja huudahdin, että kyllä tämä minusta mustalta näyttää! Lauman sekaan oli tehty yön aikana kaksi pikku piitiä. Siellä ne seistä töröttivät ja ihmettelivät maailman menoa. Onneksi ne eivät olleet tallautuneet isompien alle. Maitoakin ne olivat ilmeisesti saaneet, kun olivat ihan pirteitä.
 
Isäntä oli siis laittanut väärän uuhen karitsoimiskarsinaan. Tosin sekin uuhi on erittäin varmasti tiineenä, joten ihan pieleen toimenpide ei mennyt.
 
Nappasin pikkuiset oitis syliini isojen keskeltä ja isäntä pukkasi karitsoineen uuhen yksiöön. Sitten isäntä haki verkkoaitaa, mitä laitettiin karsinan reunuksille, etteivät pienet piitit pääse karkuun. Karitsat nukahtivat syliini, ja emä keskittyi ensitöikseen syömään. Molemmat karitsat kävivät myös emänsä tissillä, joten alku on ainakin lupaava. Kakkaakin näyttivät molemmat tekevän, mikä on sekin hyvä merkki. Kesällähän kaksi uuhta karitsoi Naapurinvaaralla - nuo sankarit voivat oikein hyvin ja ovat kasvaneet oikein mallikkaasti.
 
Mutta miten tuollainen pieni eläinvauva osaa olla suloinen! Pienet jalat, pieniä kippuroita täynnä oleva turkki, pieni määkäisy ja niin viattomat, hymyilevät silmät! Voi kun nämä pienet säilyisivät hengissä!
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti