lauantai 17. elokuuta 2013

Leirillä innovoimassa ja talkoilemassa

Nokipannukahvia.
Isäntä osallistui tällä viikolla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteiselle innovaatioleirille. Minä olin lupautunut leirille talkoisiin. Leiri järjestettiin Sopentuvalla. Mukana oli kaikkiaan noin 60 osallistujaa, ehkä jopa enemmänkin.

Mahdollisuuksien mukaan minulla oli leiri-isännän lupa osallistua ryhmätoimintaan, mutta kyökin puolella ja kodalla riitti siinä määrin huisketta, ettei se ollut mahdollista. Toisaalta, ryhmään ujuttautuminen ja juonesta kiinni saaminen kesken leirin olisi ollut hankalaa.

Siitä, mitä mahdollisia innovaatioita leirillä syntyi, en vielä tiedä. Lehdistöä lienee vieraillut leirillä tänään, ja muutenkin järjestäjätahot raportoivat leirin annista myöhemmin.

Leiriläiset.

Meidän piti jättää lauantain ohjelma välistä, sillä isännän piti olla maisemanhoitotalkoissa Naapurinvaaralla. Talkooporukka (kiitos heille!) raivasi kolmen kilometrin matkalta luontopolut auki alueelta, missä kyytöt tulevat laiduntamaan parin vuoden päästä. Kesällä 2014 alue ympäröidään kuuden kilometrin pituisella aitauksella. Parhaillaan tehdään aitoja ensi kesän perinnebiotooppialueelle, joka sijaitsee melkein vastapäätä nykyistä aluetta tien toisella puolella.

Lisäksi kyyttöneidit kera Jaakko Kullan järjestivät meille kaiken kukkuraksi perjantai-illan kuntolenkin. Kun emme olleet käyneet toisten luona pariin kolmeen päivään, niin näin meidät sai vierailulle. Eläimet tietävät tasan tarkkaan, että aitojen väärälle puolelle ei saa mennä, ja ne tietävät tasan tarkkaan, että jos ne niin tekevät, ne tullaan ajamaan takaisin "kotiinsa". Jasmin suostui ainoana menemään mukisematta kotiin, mutta muu joukko teki rodeohyppyjä pitkin maita ja mantuja.

On uskomattoman hienoa, miten kyläläiset suhtautuvat näihin kesäasukkeihimme. Karkulaisia tullaan ajamaan aitojen sisälle yhteisvoimin. Kiitos jälleen kerran! Taidamme olla jo illanvieton velkaa kyläläisille... Ja kiitos innokkaalle Taika-koiralle, joka saapui kuin tilauksesta apuun. Kyyttöjen jallittamiseen meni saavuttuamme pari tuntia, mutta sitä, kuinka pitkään kyytöt olivat olleet karkuteillä, ei tarina kerro.

Tämä kynttiläpolku vei yöllä leirikodalle,
mistä raikui yhteislaulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti