keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Voimien keräämistä

Emännät aamupalalla.
Vuoden viimeinen kuukausi on menossa. Vuosi on ollut aktiivimaanviljelijöille raskas. Edelleen odotellaan tukia (=palkkaa) tilille. Isäntä tuumasi, ettei olisi ikimaailmassa uskonut tukien maksun menevän joulukuulle, kun ne on yleensä maksettu syyskuussa. Osa tuista on tullut viimeisen parin viikon sisällä, mutta suurin osa on vielä tulematta.

Isäntä on keskittynyt syksyn ja alkutalven aikana on olennaiseen: eläinten hoitoon ja navetan laittamiseen. Minä olen työllistänyt itseäni kirjoittamalla ja siivoamalla, mikä onkin osoittautunut varsin hyväksi yhdistelmäksi; on fyysistä työtä ja istumatyötä.

Eläimet ovat voineet onneksi hyvin. Ne tuntuvat nauttivan hiljaisuudesta, hämäryydestä ja joutenolosta. Ja nukkuminen maistuu mahtavalle! Jos navetalle erehtyy menemään ennen puolta yhdeksää, katsovat seurakuntalaiset aivan ihmeissään ovelle. Ne ovat suorastaan kiukkuisia, jos unet jäävät kesken.

Iltaruuan tarjoilu.
Pihatossa on tehty muutoksia, jotta esimerkiksi pienkuormaajalla pääsee liikkumaan käytäviä pitkin lähestulkoon kaikkialle. Fyysistä työntekoa on helpotettu. Enää ei tarvitse kantaa selkä vääränä heinää lampaille pitkiä matkoja. Kuormaajalla saa myös leviteltyä ruuan lehmien ruokintapöydälle. Ja kun purua ajaa sisälle ison kasan, niin siitä on huomattavasti helpompi ottaa saavillinen kainaloon ja kuivittaa parret kuin kantaa purua ulkoa sisälle.

Lantakäytävien puhtaanapito onnistuu sekin kuormaajan avulla. Lypsykarja-aikaan lehmien lanta oli lietettä, mutta nyt se on kuivaa, ihan kuin hevosen lantaa. Mitkään automaattiset lantakolat eivät enää toimi, vaan tilalle on pitänyt kehittää uudenlainen varsin rouhea järjestelmä. Vanhoja lantakoneita on poistettu hartiavoimin ja tehty uusia reittejä lannanpoistoon. Lantakäytävät ajetaan nyt kuormaajalla puhtaaksi kolmen päivän välein ja työnnetään kuormat päätyihin. Kerran kuussa lannat tyhjennetään ulos laatan päälle kompostoitumaan.

Röh, röh.
Possut kasvavat ihan älytöntä vauhtia! Ne saavat päivittäin luomuhernekeittoa höystettynä täysrehulla. Myös kaikki muu aina leivästä porkkanaan ja pullankannikoista perunaan maistuu. Jokapäiväisenä kujeena on kaataa vesiastia. Tänäänkin kannoin possuille laarin puolilleen vettä ja kas, hetken päästä se oli kumollaan. Juoma-astia pitäisi olla pultattuna seinään kiinni.

Kanat ovat olleet munintatauolla jo useita viikkoja. Silloin tällöin tupsahtelee yksittäinen muna. Munia enemmän odottelen karitsoinnin alkamista. Jos pässit ovat tehneet tehtävänsä Naapurinvaaralla, pitäisi pieniä piitejä syntyä ihan lähiviikkoina. Ainakin yksi uuhista pötköttelee tavallista enemmän ja peräpää näkyi olevan turpeana. Odotellaan, odotellaan.

Ulkona on kiva myllätä ja ryllätä.
Mango tekee tuttavuutta Jopen kanssa. Mango tuli taloon pari viikkoa sitten.
Ryhmäkuva!
Krooh sanoo Milli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti