maanantai 16. marraskuuta 2015

Hippaleikki porsaiden kanssa

Tämä neiti on porukan johtaja.

Siirsimme porsaat talven tieltä eläinsuojaan navetalle. Saimme myös vihiä, että kettu oli liikkunut pihallamme. Sinällään kettu ei olisi ehkä syönyt porsaita suuhunsa, mutta porsaat olisivat varmasti säikähtäneet kettua ja kuolleet siihen paikkaan. Tai karanneet teille tietymättömille.

Minä uskon eläinten ymmärtävän puhetta. Niinpä nytkin sanoin eläinten siirron onnistuvan supsikkaasti yya-hengessä. Houkuttimena oli sankollinen Pikku-Pekonia. Rehun nimi naurattaa joka kerta ja niin nytkin. Olisiko nimeksi voinut laittaa ihan vaan Pikku-Possu...

Rehua.
No niin, lähdetäänkö menemään.
Porsaat kulkivat matkan marjatarhalta navetalle yllättävän hyvin suunnitelman mukaan. Mutta aivan viime metreillä suunta muuttui ja alkoi parituntinen hippaleikki ympäri pihaa. Onneksi pihallemme saapui tuttavamme, joka liittyi leikkiin. Lopulta saimme kolme porsasta eläinsuojaan liukuovien taakse; vielä ne eivät olleet määränpäässään mutta hyvin lähellä.

Yksi porsaista oli siis vielä pihalla. Ja voi mikä hätä toiselle tuli. Älysimme olla hiirenhiljaa, jotta se kuuli toisten porsaiden röhkimisen ja näin se paikallisti, missä ne olivat. Aikansa se risteili parin oviaukon luona ja kun saimme jätettyä oven auki niin, etteivät kolme sisällä olijaa karanneet ulos, meni viimeinenkin villahousu eläinsuojaan.

Enää ei tarvinnut kuin tilkitä kaikki vähänkään mahdolliset pakoreitit, jotta saisimme ohjattua nelikon paaleista tehdyn aitauksen sisälle. Sain ohjattua pari pienimmäistä kohteeseen ja toiset kaksi piti isännän kammeta kiinni. Ja voi pojat, mikä ääni siasta lähtee! Se kiljuu!

Uusi koti talveksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti