torstai 16. heinäkuuta 2015

Klaara adoptoi jälleen tiput

Onnea on.
Meillä on taas seurattu ihanaa tosielämän eläintarinaa. Viime keväänä Klaara-kananen hoiti 14 tipua teineiksi asti. Yritimme tarjota sille lennosta uutta poikuetta, mutta se ei huolinut niitä - omat teinit olivat tärkeämpiä.

Muutama viikko sitten Klaara ryhtyi taas hautomaan. Sen yritykset eivät kuitenkaan tuota tulosta, koska ote herpaantuu jossakin vaiheessa ja häirikköjä on ympärillä koko ajan; toiset kanat kun käyvät luonnollisesti munimassa samaan pesään. Yritin laittaa Klaaran hautomaan omalle osastolleen, mutta sille tuli paniikki ja se tahtoi sieltä pois.

Hautomakoneessa oli taas uusi satsi munia tulossa. Vajaa viikko sitten 24 munasta kuoriutui yksi musta tipu. Tähän mennessä kaikki tiput ovat kuoriutuneet kolmen päivän sisällä. Hoidimme yhtä ainokaista "Perttiä" pari päivää. Odottelimme ja odottelimme. Muissa munissa ei näkynyt merkkiäkään elämästä. Ehdimme jo puhutella Edward-kukkoamme - eikö se ollutkaan pöläytellyt kanoja entiseen malliin? Meinasimme jo ottaa koneen pois päältä, mutta jostain syystä pieni toivo eli vielä.

Mietimme, mitä teemme yhden kuoriutuneen sankarin kanssa. Hoidammeko sitä itse vai yrittäisimmekö saada Klaaran innostumaan äitiydestä? Yhtenä iltana vein tipun kanalaan. Siirsin Klaaran pesästään tipuosastolle, mutta se ei huomannut tipua, joka törötti lämpölampun alla. Klaara hyppi verkkoa vasten ja halusi takaisin pesäänsä. Isäntä sitten keksi, että tipu pitää laittaa Klaaran omaan pesään. Peltiset pesät ovat seinällä, joten ajattelin tipun tippuvan sieltä, enkä siksi hoksannut itse toimia samoin. Seurasimme aikamme, miten Klaara suhtautuisi tipuun. Se ei ryhtynyt nokkimaan sitä, joten uskalsimme jättää kaksikon viettämään yön yhdessä.

Aamulla menin katsomaan, mitä kaksikolle kuului - oliko tipu hengissä vai ei. Nostin Klaaran pois pesästä katsoakseni, onko tipu siellä. Pesä oli tyhjä. Tai olihan siellä ne kaksi munaa, joita Klaara oli yrittänyt hautoa. Etsiskelin tipun raatoa kanalasta mutta turhaan. Ajattelin isännän käyneen kanalassa ennen minua ja ottaneen raadon pois. Nostin Klaaran takaisin pesäänsä ja käväisin omenatarhassa muiden kanojen luona. Kuitenkin palasin Klaaran luo ja silittelin sitä kysyen, mitä oli tapahtunut. Yhtäkkiä jostain kuului piipitys. Otin Klaaran pois pesästään ja pölistelin sen siipiä. Sieltä syvimmästä kainalokuopasta tipu lopulta tipahti esiin! Olin niin iloinen!

Klaara jätti viimein pesänsä, jossa se törötti useamman viikon.
Myöhemmin sinä päivänä Klaara oli laskeutunut peltipesästään maassa olevaan pajukoriin. Aivan kuin se olisi itsekin tajunnut, että on parempi olla maantasalla. Tipu oli ilmeisesti kulkenut pajukoriin Klaaran siiven alla. Sain lopulta siirrettyä Klaaran ja tipun pajukorissa omalle osastolleen, minne muut eivät pääse.

Mutta kuinka kävikään. Pari päivää sitten kuulin ääntä hautomakoneesta. Olin varma, että kuulen harjoja, mutta niin vain yhden munan sisältä kuului sirkutusta! Parin päivän sisällä on kuoriutunut kymmenen uutta tipivauvaa. Nyt Klaaran helmojen suojissa on yhteensä yksitoista pikkuista. Emme ollenkaan tajua, miksi muut tiput kuoriutuivat näin myöhään. Ja siellä on vielä ainakin kolmessa munassa kolo, joten tipuja tulee lisää tänään tai huomenna.

Uusia tipuja.
On mukava seurata, kuinka mamma opettaa pikkuisiaan. Tiput nokkivat ruokaa Klaaran nokasta tai sitten maasta, mihin olemme sipertäneet munankeltuaista. Heti Klaaran luokse ensimmäistä kertaa päästyään tiput kaivautuvat sen alle tietäen, että sieltä löytyy lämmin ja turvallinen nukkumapaikka. Lapsetkin oikein odottavat, että joku tipuista kurkkii Klaaran siiven välistä. "Klaara on kuin niiden kerrostalo. Katso, nyt tipu kurkkii ikkunastaan", tuumasi poikani.

Voi vain ihmetellä, miten Klaara jaksaa ja pystyy olemaan paikoillaan lähes koko ajan. Välillä se käynee syömässä ja juomassa, mutta suurimman osan ajasta se kököttää pajukorissa hoivaten lapsiaan.

Opetellaan syömään.

2 kommenttia:

  1. Onpa suloisia pikkuisia! Ihana seurata kuoriutumista, kasvua ja hoivaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihanaa seurattavaa. Ja hoivaaminen jatkuu yhä voimakkaana. Klaara on nyt tipuineen omalla osastollaan, ja jos joku muista kukoista ja kanoista tulee lähellekään tuota häkkiä, nousee Klaara kannoilleen ja antaa äkkilähdön! :)

      Poista