tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kyyttöjen kanssa yöjuoksussa

Väärällä puolella aitaa.
Kyyttöjen kanssa ei käy elämä tylsäksi. Nämä ovat sen verran älykkäitä eläimiä, että koko ikänsä lehmien kanssa ollut isäntäkin yllättyy edelleen harva se päivä.

Laitoimme viime kesänä kotilaitumelle korkeahkon verkkoaidan. Nyt näyttää siltä, että aitaan pitää virittää myös paimenpoika. Kyytöt joko kaatavat painekyllästetyn tolpan nurin tai työntävät päätään verkkoaidan rakojen välistä niin, että aita lopulta kaatuu. Ruoho kun on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Parina yönä on lenkkeilty kyyttöjen kanssa metsässä. Kyllähän siinä muutama ärräpää pääsi ilmoille, kun taivalsi läpi märkien apilikkojen ja kiipeili yli ojien ja verkkoaitojen. Siisti sisätyö kävi hetkellisesti mielessäni... Sitä emme tiedä, missä asti karja on käynyt. Niillä pitäisi olla gps-tunnistimet, jotta reittejä voisi sitten myöhemmin - tai itse karkuretken aikana - katsoa. Todennäköisesti ne ovat käyneet ainakin kilometrin päässä, koska siellä saakka oli sorkan jälkiä. Kotiin on saatettu tulla maantietä pitkin. Viimeksi havahduimme kello neljältä yöllä, kun suurin osa karkulaisista oli tienvarressa postilaatikkotelineen ympärystä putsaamassa. Liian läheltä tuleva lehmänkellonkalkatus kyllä kantautuu tajuntaan syvemmänkin unen läpi.

Kyyttöjen kanssa on parempi pysyä rauhallisena ja yrittää olla ajatuksella askeleen edellä. Niiden perässä  juokseminen on aivan turhaa, sillä jos lauma päättää laittaa viitosvaihteen päälle, ei perässä pysy jalkapelillä millään. Tietyillä liikeradoilla karjaa pystyy ohjaamaan oikeaan suuntaan. Ja välillä tuntuu, että puhe tehoaa parhaiten. Kyytöt kyllä tietävät, minne karkumatkalta pitäisi mennä. Muutaman kerran ne ovat odottaneet veräjällä, kun isäntä on avannut portit luvalliselle laitumelle.

Minkä takia ne sitten karkaavat? Laitumella oli kyllä vielä ruokaa, mutta metsästä löytyy vielä parempaa ruokaa. Isäntä sai onneksi tehtyä kotipihamme kolmannelle laidunlohkolle aidat, joten seurakuntalaiset ovat nyt käyneet kiltisti syömässä siellä - ja palanneet nukkumaan ja lepäilemään navetannurkalle, missä hyttyset eivät ole riesana. Kiitos kuuluu jälleen linnuillemme, jotka pitävät pihapiirin yllättävän siedettävä.

Naapurinvaaran perinnebiotooppialueen aitaamisurakka on loppusuoralla, joten ainakin osa näistä kotona olevista kyytöistä pääsee sinne loppukesäksi. Joukossa on myös poikivia ja ne jäänevät kotiin mammalomalle. Viimeksi pari päivää sitten syntyi sonnivasikka. Pari tuntia poikimisesti emä otti vasikkansa ja lähti kulkemaan sen kanssa laitumen rinteen taakse. Kyllä nauratti, kun eihän vasikka vielä osannut kunnolla edes kävellä ja niin vain piti lähteä mamman kanssa kulkemaan! Seuraavana päivänä Juhla toi Manu-poikansa muun karjan joukkoon.

Vastasyntynyt sonnivasikka ja Juhla-emo, joka poiki nyt toistamiseen.

2 kommenttia:

  1. Voi näitä villejä tyttöjä .
    Kyllä se niin on että taitavat vain sähköä kunnioittaa.
    Meillä tuli kyyttö rouva joka oli ollut 10 vuotta vain pihatossa..Jännitti hiukan miten pysyy aidassa mutta siellä se vaan pysyy ja on kuin aina olisi ollut.
    Voinko varata tässä 5 kg sipulia Käydään ite noukkimassa.Ainakin nyt uskoo että pystyy :)
    Niin lanttua ja porkkanat kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä niin kamalan ihania! Ja niin tavattoman älykkäitä! Nämä ovat vielä niin nuoria ja villejä. Kymmenen vuoden päästä ollaan toivottavasti jo rauhallisempia - ja laiskempia :D

      Varauksesi on ylhäällä, kiitos.

      Poista