lauantai 15. helmikuuta 2014

Taas juhlitaan

Tässä on syömistä useammaksi päiväksi.
Tämä päivä alkoi juhlien. Olemme miehen kanssa molemmat vesimiehiä - isäntä juhli synttäreitään viime viikolla, minä tänään. Tein eilen kakkupohjan valmiiksi, mutta siitä eteenpäin maajussini vastasi kakun valmistamisesta. Ajattelin, että hän roiskaisee suklaarusinat ympäri kakkua, mutta hän asettelikin jokaisen rusinan yksitellen! Liikuttavaa. Kaunis ja hyvä siitä kakku tuli.

Kuoharit poksauteltiin sopivasti juuri ennen kuin Suomen naiset ottivat olympiahopeaa viestihiihdossa. Se oli ensimmäinen katsaukseni koko olympiakisoihin ja heti tuli mitali!

Kuoharia ja vaahtokarkkeja.
Heitä, heitä, heitä. Ei tämä ole vasta kuin viideskymmenesviides kerta.
Kaloreiden kuluttaminen onnistui parin tunnin ajan poikien kanssa ulkona touhuten ja koirille keppiä heittäen. Navetalla oli parsien putsaamista tarjolla. Isäntä tyhjensi lainassa olevalla pienkuormaajalla pikkukyyttöjen karsinasta likaisen ja korkeaksi kertyneen olkipedin pois, ja järjesteli muutenkin pihaton karsinoita uusiksi. Näillä näkymin meille tulee maanantaina uusia kyyttöhiehoja ja nuori sonni! Samalla kyydillä lähtee muutama hieho teuraaksi.

On kyllä jännä huomata, kuinka kyytöt kiinnittävät huomiota uusiin asioihin. Pihattoon ei tarvitse tulla kuin yksi rautaputki, niin sitä ollaan heti tökkimässä, nostelemassa turvalla, haistelemassa ja maistelemassa. Holsteinit eivät huomaa mitään.

Mikäs uusi aita tähän on ilmestynyt?

Lampaat kasvavat hurjaa vauhtia. Ne varmasti söisivät koko ajan, jos ruokaa olisi tarjolla. Aina kun navetan ovi käy, kuuluu pihaton perukoilta määäääää (=me tahdomme ruokaa). Lampaille kannetaan kaukaloihin sapuskaa pari kertaa päivässä. Vettä on toki tarjolla koko ajan.

Etsimme parhaillaan keritsimiä, jotta lampaat pääsisivät villoistaan eroon. En tiedä saammeko itse kerittyä noita päkäpäitä vai pitääkö kutsua talkoolaisia mukaan. Maajussille Morsian -ohjelmassa torstaina kerittiin lampaita erään maajussittaren tilalla ja siellä oli sellainen ammattimies hommissa, ettei siinä kauan aikaa nokka tuhissut yhtä lammasta käsitellessä.


Hei, missä se sapuska viipyy?! Pitääkö sitä lähteä itse hakemaan?
Terve.

2 kommenttia:

  1. Onnea!
    Kauniin kakun isäntä koristeli.On nämä nuoret miehet sitten eri juttu kuin jo kauan eläneet.Kaikki onnistuu tuosta vain.Tai omahan tuo on syyni kun olen passannut.
    Kyllä täällä pitkäkoipi kyytöt odottaa kantakirjoineen hakijaa ja myös kantakirjattu Kalevala.
    Ihanat villapallot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      :D Joukon äiti opetti pojalleen kaikenlaisia taitoja. Äiti oli kova leipomaan ja muutenkin touhusi kaikenlaista, kutoi mattoja yms.
      Taitaa olla teidän kyytöillänne tosiaan pitemmät koivet kuin noilla meidän kuudella minikyytöllä...

      Poista