keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Yle Kainuu uutisoi


Yle Kainuu kävi tekemässä viime viikolla juttua kyytöistä - ja samalla isännästä. Juttu on tullut tänään ulos radiosta - tulee todennäköisesti vielä uudestaankin. Tekstiä löytyy täältä. Lieneekö juttua myös tämän illan alueuutisissa televisiossa...

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kyytöt reipastuneet kovasti


Kyytöt ovat reipastuneet huimasti. Meidän läheltämme ei enää paeta oitis karkuun, vaan osa tulee jo juttusille. Olen nyt käyttänyt muina miehinä -taktiikkaa. Kuljen rauhallisesti ja höpöttelen ja jos kyyttöjä on lähellä, en mene oitis niiden luokse. Enkä varsinkaan ota heti katsekontaktia.

Laumakin on jakaantunut. Esimerkiksi toissailtana neljä tyttöä oli hieman toisaalla, missä toiset olivat. Enää ei mennä koko aikaa kylkimyyryä. Hyvä niin, kunhan pysyvät aitojen sisäpuolella.

Oli hauska seurata, kuinka eläimet syövät metsän antimia. Kesätyönsä alkuvaiheessa ne puputtivat aluskasvillisuutta. Nyt on siirrytty vyötärön tasolle. Pihlajaa ja leppää taivutetaan sorkkien väliin ja näin myös latvustoa saadaan suuhun. Oksia käytetään kuin hammaslankana; kuoret raastetaan pois. Käsittämätöntä tämäkin metsänhoidon perimätieto, mikä näillä eläimillä on äidinmaidossaan.

Syötävää riittää vielä useammaksi viikoksi.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Näin melkein lehmän lentävän

Jes, täällä ollaan!
Juhuu! Ettepäs saa kiinni!

Voihan kyytöt. Olin isännän kanssa juuri aloittamassa kauan odottamaani kirpputorivisiittiä Joensuussa, kun tuli soitto: pari kyyttöä on karkuteillä Naapurinvaaralla. Kaksikko oli nähty parissakin paikassa. Siispä, varttitunnin pikakirpparikierroksen jälkeen nokka kohti Sotkamoa. Olimme onneksi jo tulomatkalla Sotkamoon, joten asiakseen ei tarvinnut tulla takaisin.

Isäntä arveli kyyttöjen pysyvän pelloilla, missä syötävää riitti, joten mitään hätää niillä ei arveltu olevan. Ja onneksi isännän tuttavat olivat myötämielisiä, eivätkä antaneet meille satikutia mailleen karanneista eläimistä.

Päästyämme Naapurinvaaralle karkulaiskaksikko, Jasmin ja Jilla, mussutti kauraa pellon laidalla. Kyytöt olivat tulleet rikkoontuneen aidan läpi ja kiertäneet laidunalueen ulkopuolelta tien yli kaurapellolle. Matkaa on taivallettu kilometri jos toinenkin. Ties missä ovat käyneetkään!

Läheltä piti.

Parkkeerasimme automme tienvarteen ja isäntä lähti johdattelemaan kyyttöjä pois pellolta. Pian ne sieltä tulivatkin, mutta juoksivat suoraan autotielle. Kohdalle sattui juuri matkailuauto, joka ehti onneksi hiljentää vauhtia. Muutoin olisivat lehmät lentäneet.

Tule avaamaan meille portti.

Kyytöt löntystelivät apilaniityn (pellon?) läpi lähimmän talon pihaan ja siitä lammen reunaa ja tietä pitkin portille. Aivan kuin tietäen, että tätäkin kautta ne pääsevät "kotilaitumelleen". Jotenkin ihmeen kaupalle ne hahmottavat aluetta. Tästä portista ne eivät ole kuitenkaan koskaan kulkeneet.

Oli jotenkin ihan käsittämätöntä, että ne lopulta odottivat portilla, jotta isäntä tuli avaamaan sen. Jasmin kerjäsi jopa parit rapsuttelut ennen kuin meni portista sisään. Jilla oli selvästi häpeissään - melkein odotti niiden saavan sapiskaa karkuretkestään. Ja meitä kun vain nauratti.

Jilla ja Jasmin.

Yritimme saada kyyttötyttöjä vielä toisesta veräjästä sisään muiden luokse, mutta osoittautui lopulta helpommaksi avata veräjä ja päästää muu lauma kaksikon luokse. Joka tapauksessa aitausten sisällä oltiin ja hyvä niin.

Veräjä auki ja lauma on taas kohta kasassa.
Tauon paikka.
Mutta mikä ihaninta: pääsin ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kosketukseen kyyttöjen kanssa! Oikein itku tuli, kun Jasmin kiiruhti nuuskuttamaan minua. Lopulta kaikki viihtyivät ympärillämme, eikä niillä ollut mitään hätää kiiruhtaa pois. Jaakko Kultakin oli tuttuun tapaansa työn touhussa...

Todistetusti kyyttöjen luona.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Metsään haluan mennä nyt

Ai että, olipas ihana iltaretki. Lähdimme isännän kanssa moikkaamaan kyyttöjä ja laskemaan lampaat Naapurinvaaralle. No, kyytöistä näimme vilauksen ja lampaita emme löytäneet. Kaikki on kuitenkin arvatenkin kunnossa.

Kyyttöjen "hallinnoima" Naapurinvaaran perinnebiotooppialue alkaa olla tosi mukavasti kuljettavaa maastoa. Vielä muutama viikko sitten siellä oli kuusimetsää ja ryteikköä. Nyt polkuja ja puistomaisia alueita on vaikka kuinka paljon!

Puolikas pussillinen kivennäistä kyytöille.
Mustekalapuu.
Enkelin jättämä viesti.
Iltapalaa. Myös vadelmia ja punaisia viinimarjoja nautiskeltiin.
Piilossa.
Tämän mutkan takaa löytyi iltakahvittelupaikka. Kiitos!

Olen vasta parin viime vuoden aikana löytänyt metsän. Aikaisemmin minua pelotti mennä sinne. Asuin kymmenisen vuotta sitten Nuuksion kansallispuistossa, enkä sielläkään osannut nauttia metsästä. Osansa on sillä, että suuntavaistoni on maailman toiseksi huonoin. Tosin tänään yllätyin itsekin, kun minulla oli ajoittain pieni haisu siitä, missä suunnassa milloinkin olimme. Ja tajusin kerrankin laittaa merkille asioita, kuten muurahaisten kekoja, joiden perusteella tiesin olevani kartalla.

Metsässä on valtavat energiat, puhtautta ja tuoreutta. Metsät ovat tarinoita ja väkeä täynnä. Metsästä löytyy erilaisia tunnelmia. Mitä koskemattomampi metsä, sitä rauhallisempaa siellä on. Rauha on kuin metsänväen hiljainen kiitos - kiitos kun te ihmiset ette ole turmelleet kotiamme.

Lampaiden laiduntamaa aluetta.
Havupuu ja lehtipuu.
Lampaiden laidunalueita löytyy metsistä.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kyytöt tehneet työtä käskettyä


Katsokaapas, kuinka hienoa työtä tytöt ja Jaakko Kulta ovat tehneet Naapurinvaaralla. Tämähän näyttää jo ihan puistoalueelta!

Isäntä kävi tänään moikkaamassa kyyttöjä. Pienen psykologisen leikin jälkeen tytöt tulivat juttusille. Jaakolla oli kuulemma muita intressejä - joku tytöistä oli kiimassa... Voi sitä sankaria.

Tämä pyllyköiden välissä olija ei ole tällä kertaa Jaakko.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Painajainen perheessä - isäntä sairastaa

Kun ei ole 20 vuoteen pystynyt sairastamaan, niin ei se ole helppoa, kun se kohdalle osuu. Voi maailma sentään. Piti käytännössä köyttää isäntä sänkyyn. 39 asteen kuumeessa ei lähdetä a) laitumelle, b) mansikkapellolle, c) navetalle, d) ylipäätään mihinkään vessaan kauemmaksi. Eilen käskin toipilaan takaisin sisälle autotallin nurkilta sateesta. Siellä piti jo olla jotakin nyhräämässä. Keuhkokuumetta on turha hommata itse.

Paikoillaan makaaminen ja itselleen lepoluvan antaminen on opittava. Kun ei kerta kaikkiaan ole akuuttia työmenoa, niin sitä pitää levätä. Tämä on emännän määräys. Ymmärrän kyllä, että lepääminen ja sairastaminen on hänelle vaikeaa - ja passattavana oleminen.

Mutta on kyllä ärhäkkä kuumetauti. Lihassärkyä ja pientä köhää sen lisäksi. Tätä on kuulemma liikkeellä. Ihan jo meni nauruksi, kun peittojen alta kuului jatkuvasti mutinaa, että mikä se tämä tämmöinen tauti on. Ja hetken päästä valitus jatkui tyyliin "tämä on kuolemaksi". Ehdin jo säikähtää ja googlettaa aivokalvontulehduksen ja myyräkuumeen oireet. Mutta jospa se tästä. Nyt pitää taas mennä toppuuttelemaan tuota touhuamista...

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Blondi Ella-rouva saapui

Kotona ollaan.
Nyt on lapinlehmä talossa. Neljävuotias Ellotar - joka sai oitis lempinimen Ella - saapui pari tuntia sitten. Isäntä kävi hakemassa sen Pelson vankilasta. Siellä on kuulemma eläimiä, joiden parissa vangit työskentelevät.

Matka sujui ongelmitta. Ella säntäsi vaunusta ulos päästyään suoraan navetalle. Rauhattomuutta oli ilmassa, mutta nyt se jo mutustaa ruohoa laitumella. Toistaiseksi se on saanut olla ihan yksin. Friisiläiset ovat viereisellä laitumella. Ilmeisesti Ella on tarkoitus laittaa muiden sekaan. Tässä rouvassa on kyllä ihan johtaja-ainesta.

Pakki päälle ja ulos vaunusta.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Uutta verta taloon

Isäntä lähtee huomenna hakemaan meille uutta asukkia: lapinlehmää! Ihanaa saada taloon joku toinenkin karvainen rapsutettava ja halittava - isännän ja koiran lisäksi. Kyyttöjä kun on niin kamala ikävä. Kävimme eilen katsomassa niitä Naapurinvaaralla, mutta karkuunhan ne taas painalsivat. Näen jo sieluni silmin, kun yritämme metsästää niitä pois kesälaitumelta. Lääniä on 20 hehtaarin verran. Todennäköisesti meidän on kerättävä napislaiset kasaan ja saarrettava kyytöt.

Tämä lapinlehmä on kuulemma hyväluontoinen, mulkosilmäinen tapaus. Saas nähdä, miten friisiläiset ottavat sen porukkaansa.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kisaväsymystä ilmassa

Suomalainen Lakanen voitti hopeaa. Palkitut tuolla vasemmalla pallilla.
Kisaväsymystä alkaa olla ilmassa. Osansa on sillä, että eilinen saunailta isännän tädin luona venyi lopulta terassin vihkiäisiksi, mitä piti tietysti juhlia aamukolmeen asti.

Hulinaa on riittänyt. Isäntä tasoitteli äsken traktorin kauhalla pihatietä. Parkkialueet laajenevat huomenna tähän isännän laitumille. Autoja alkaa virrata makuuhuoneen ikkunan alla jo aamusta lähtien, joten ihan turha mennä tuttuun tapaan aamupissille omenapuun juurelle. Tai no, talo elää tavallaan, vieraat tulevat ajallaan.

Vip-tiloissakin pääsimme käymään.
Suomalainen tulee maaliin.
Itse kisoja ei ole tullut seurattua vielä kuin himpun verran. Huomenna ajattelin parkkeerata itseni kisa-areenan parhaimmalle paikalle eli isännän tädin saunan terassille. Ei siis haittaa, vaikka vettä tulisi kaatamalla. Sadetta se on tainnut huomiseksi luvata.

Perheitä on majoittunut meille jo useampia. Kommuunielämä on sujunut tähän asti ongelmitta. Kyllä yhteen taloon mahtuu aina kahdeksan aikuista ja kymmenkunta lasta.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Trafiikkia tuppukylässä

Telttoja, aitoja, selostuskoppeja ja muuta rekvisiittaa
on pystytetty molemmin puolin tietä.

Se on sitten Sotkamo sekaisin seuraavan viikon ajan. Täällä pidetään suunnistuksen MM-kisat ja samalla Kainuun rastiviikot. Ja taisipa ohjelmassa olla myös tarkkuussuunnistuksen MM-kisat. Kilpailijoita ja turisteja on arveltu tulevan jopa 20 000.

Tässä meidän lähellämme kilometrin päässä on yksi kisa-alueista. Bajamajarivistö alkoi jo uhkaavasti lähestyä pihaamme. Nauhoja on vedetty pitkin ja poikin tienvartta. Ja liikennettä on ollut parin viikon aikana enemmän kuin kymmenen viime vuoden aikana yhteensä. Joten taitaa olla väärä hetki lähteä harjoittelemaan traktorilla ajoa lähiteille ja kylälle...

Meilläkin majoittuu kaksi suunnistusperhettä. Ja lähikoulut on niin ikään kansoitettu. On ollut hauska huomata, kuinka oma-aloitteista ja sopeutuvaa tämä suunnistuskansa on. Ja reissussa ollaan koko perheen kera isovanhemmat mukaan lukien. Ja jokainen perheenjäsen suunnistaa. Jopa 6-vuotiaat menevät metsissä yksin; jos nyt oikein ymmärsin niin jotain siimoja pitkin.

Isännän tädin talo jäi lähimmän kisa-alueen keskelle. Ajattelimme lähteä saunomaan hänen pihasaunaansa ja kirmata sitten joelle uimaan. Terassilla voisi sitten rellottaa ja katsoa kisahumua. Pääsisimme takuuvarmasti kuviin Pohjois-Amerikkaa myöten. Joten tyydymme kenties suunnitelmaan b - jota ei vielä ole keksitty.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kävimme laskemassa lampaita

Rinnettä ylös lampaiden luokse.

Naapurinvaaralla laiduntaa myös lampaita. Ja voi hellandellanduudeli sentään minkälaisia eläimiä nämä ovat. Ihan ovat samanlaisia rapsutettavia kainalomössyköitä kuin kyytötkin. Ja miten hauskasti ne ääntelevät! Olimme tikahtua nauruun, kun yksi lampaista määki kuin vanha mummo. Karitsoilla oli sitten herkempi mutta voimakas määkäisy.

Sisarukset? Kävivät innolla imemässä äitilampaan tissejä.
Pässi kävi ensin pökkimässä ja sitten oltiinkin jo kamuja. 

Lampaat ovat isännän tuttavan. Hän pyysi, että kävisimme laskemassa lampaat ja katsomassa, että niillä on juomista. Viikolla niillä on kyllä oma hoitajansa. Ja kaikki olivat tallessa - 1, 2, 3....... 47.
Iltaunille menossa.